Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
 

J.K. Rowlingin The Tales of Beedle the Bard julkaistiin eilen. Kirjan lukemiseen ei mennyt kuin pari tuntia, mutta se parituntinen oli varsin tunnepitoinen kokemus. Rowling jatkaa tässä satukirjassa tutulla tyylillään.

Kirjassa on viisi pientä satua: The Wizard and the Hopping Pot, The Fountain of Fair Fortune, The Warlock's Hairy Heart, Babbitty Rabbitty and her Cackling Stump ja The Tale of the Three Brothers. Viimeisin näistä on tuttu tarina Harry Potter and the Deathly Hallows -kirjasta. Osa mainittiin viimeisessä Potterissa vain nimeltä. Jokaisen tarinan jatkona on Tylypahkan rehtorin Albus Dumbledoren muistiinpanoja ja mietelmiä itse tarinasta.

Lyhyet tarinat ovat eheitä ja ytimekkäitä. Rowling on pystynyt mahduttamaan noin kymmenen A5-sivun juttuun kunkin tarinan johdannon, keskivaiheen ja opettavaisen lopun. Tarinat muistuttavat hyvinkin brittiläisiä lastentaruja tyyliltään, tosin tapahtumaympäristönä on taikamaailma. Rowling osoittaa jälleen myös huumorintajunsa. The Wizard and the Hopping Potin Dumbledoren muistiinpanoissa on huvittava rouva Bloxamin muunnelma kyseisestä sadusta. Dumbledoren kuivahvo mutta silti kuvaileva kommentti siitä miten lapset ovat rouva Bloxamin versioon reagoineet, on oivallinen Rowlingin taidonnäyte.

The Tale of the Three Brothers on tarinoista kaikkein kiinnostavin. Ihan senkin vuoksi, että sen merkitys selviää kokonaisuudessa vain lukemalla Deathly Hallows (Kuoleman varjelukset). Rowling ei Dumbledoren muistiinpanoissa paljasta merkitystä, mutta vihjaa siihen. Jälleen kerran Rowling osoittaa huumorintajua paljastamalla, että Dumbledoren veljen mielisatu lapsena oli "Grumble the Grubby Goat" :D

Kirjan loppusanat ovat ennen kaikkea liikuttavat. Nostalgiatuntemukset heräävät jälleen.

The Tales of Beedle the Bard ilmestyy suomeksi maaliskuussa 2009 nimellä Siuntio Silosäkeen tarinat.