Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
Stephen Deasin The King of the Crags on A Memory of Flames -trilogian kakkososa. Luin ensimmäisen osan The Adamantine Palacen viime vuoden puolella ja sen arvostelun voi katsoa täältä.
Tämä arvostelu spoilaa sarjan ensimmäistä kirjaa tietyiltä osin!
There will be flames...
Minun kirjan kannessa on yllämainittu lainaus, ei kansikuvassakin näkyvä Joe Abercrombien kehulause: A Fast, sharp, ruthless read... Niin tai näin, molemmat pitävät paikkansa.
Puhujaksi nousseen kuningatar Zafirin toimet saavat valtakunnan sisällissodan partaalle. Vankina olevan kuningatar Sheziran tyttäret, Almiri ja Jaslyn, ovat nousemassa Zafiria vastaan ja keräävät lohikäärmearmeijojaan. Toisaalla vastassa on profetiaa toteuttamassa oleva uskonnollinen lahko Red Riders, jolle välillä sodan voittaminen tuntuu olevan enemmänkin toissijainen seikka, mutta hävitys ja liekit pääasia. Kaikkia lohikäärmeorjuuttajia vastaan on puolestaan yksi valkoinen lohikäärme päämääränään saada vapautettua muut lajitoverinsa ikeen alta ja saada ne muistamaan historiansa. Prinssi Jehal jatkaa poliittisia juonittelujaan Zafirin kanssa, mutta ihan ongelmaton ei hänen polkunsa tällä kertaa ole, onhan hän mm. naimisissa kuningatar Sheziran nuorimman tyttären, Lystran kanssa. Kaiken lisäksi joukossa häärää enemmän ja vähemmän hämärä verimaagi ja pistävämietteinen Adamantinen mies. Alkemistitkaan eivät ihan toimeettomina ole, tosin heidän työnsä yllä värjyy vääjäämätön uhka.
Kirja jakautuu neljään osioon, jotka eivät ole kovinkaan tiukasti rajattuja kokonaisuuksia; I) The Red Riders, II) Of Princes and Queens, III) White Dragon ja IV) Justice and Vengeance. Kertojahahmot vaihtuvat tiheään, kuten The Adamantine Palacessakin. Vauhti on reippaan puoleista, mikä tässä tapauksessa on positiivista. Tarina ei jää junnaamaan missään kohdassa. Luvut ovat esikoiskirjaan verrattuna hieman pidentyneet ja Deas malttaa tällä kertaa keskittyä kertomaan taustaa ja syventämään henkilöhahmoja. Deas saa sisällytettyä tarinaan myös enemmän maailmankuvausta, mikä tekee kirjasta paremman ja vahvemman kuin edeltäjästään. Mm. Maailmanranka ja sen taakse ulottuva alue avautuu lukijalle selkeänä. Henkilöhahmoista esille kohoaa erityisesti Vale Tassan, jonka päässä liikkuu paljon mielenkiintoisempia ajatuksia mitä hänen puheensa antaa ymmärtää.
The King of the Crags sisältää muutamia maukkaita juonenkäänteitä, joita ei välttämättä osaa odottaa. Deasilla on hieman georgerrmartinmaisia elkeitä; hän ei juurikaan säästele hahmojaan ja aina ei voi tietää kuka on elossa kirjan päätyttyä ja kuka ei. Auki olevia langanpäitä riittää, ja tarina jää totaalisesti kesken. Kolmannelta kirjalta The Order of the Scalesilta voi odottaa melkoista tapahtumavyöryä. Ihan virheetön The King of the Crags ei ole. Koska näkökulmaa vaihdetaan usein, jää väkisinkin jotkut hahmot hieman taka-alalle. Kuten ensimmäisessäkin kirjassa, kaipasin jälleen kerran enemmän osuutta Snow-lohikäärmeelle ja Kemirille. Heidän tarinansa kehittyy hieman erillään muista. Myös Almirin osuus kirjan tapahtumissa, sodan yhtenä osapuolena, oli kohtalainen, mutta itse kuningatar ei saanut sananvuoroa. Stephen Deas onnistuu joka tapauksessa jälleen addiktoimaan lukijansa vauhdikkaalla, tapahtumarikkaalla tekstillään. The King of the Crags on Viihdettä isolla veellä.
Sarjan seuraavaa kirjaa The Order of the Scalesia pitänee odotella noin vuoden päivät, sillä näillä näkymin se julkaistaan keväällä 2011. Sitä ennen Deasilta ilmestyy The Thief-Taker's Apprentice, joka päätynee minunkin lukulistalle.
Molempia odotellessa voi lukea Deasin kotisivulta ekstrana vaikka kuningatar Zafirin haastattelun. Haastattelijana prinssi Jehal:
Prince Jehal Interviews Queen Zafir
Amazon.co.uk Widgets Amazon.co.uk Widgets
