Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
 

Ian McDonaldin pienoisromaani-Hugo-ehdokas Vishnu at the Cat Circus julkaistiin ensimmäisen kerran Cyberabad Days -kokoelmassa (kansikuva).

Tarina sijoittuu lähitulevaisuuden Intiaan, kertojana Vishnu, joka esittelee temppuilevia kissojaan ihmisille. Kissasirkus ei kuitenkaan tarinan nimestä huolimatta ole pääasia, vaan lähinnä tekosyy Vishnulle kertoa se "varsinainen tarina". Vishnu on alusta loppuun saakkaan geneettisesti suunniteltu lapsi, Brahmin. Hänen vanhempansa ruksivat vaihtoehdoista millaisia ominaisuuksia hänelle halusivat (jättivät laulutaidon ruksimatta) ja niinpä Vishnusta tulee huippuälykäs ja pitkäikäinen. Valinnoilla on myös negatiiviset puolensa, sillä siinä missä Vishnun älykkyys ja tietoisuus lisääntyy pikavauhtia, hänen kehonsa vanhentuu puolta hitaammin. Niinpä hän pian onkin aikuinen lapsen kehossa. Vishnulla on kyky nähdä suuret kuviot ja hän ajautuu/suuntaa sen seurauksena mukaan politiikkaan ja moneen muuhunkin.

McDonaldin tarina ei ole pelkästään Vishnun elämänkertaa, vaan sisältää ohessa terävähköä tekstiä tulevaisuuden Intian vesiongelmasta ja (utopistisemmalla tasolla) tekoälystä. McDonald esittelee mielenkiintoisia kahtiajakoja; veljesvihan, geneettisesti muunnellut lapset vs. tavalliset lapset, köyhät vs. rikkaat, miehet/naiset/sukupuolettomat ja kastijako. Tarina on paikoin ahdistavaa luettavaa näennäisestä dokumentoivasta sävystä huolimatta, sillä Vishnun reaktiot siihen mitä hänelle on tehty, miksi hänet on tehty, mitä häneltä odotetaan, mihin maailma on menossa, on kaikkea muuta kuin sopeutuvaa. Hölmöltä tuntuvat kissasirkusosiot eivät kaiken sen keskellä ole kiinnostavia lainkaan, ja ne teki mieli pomppia yli. Onneksi sirkustemppuja nähdään vain harvoin.

Hieman harmitti lukiessa, että en tunne tarpeeksi intialaiseen kulttuuriin ja paikkoihin liittyviä sanoja. Siksi lukeminen vaati erityistä keskittymistä. Tämä seikka ei tosin vienyt pois sitä meriittiä, että McDonald on kirjoittanut kiinnostavan tarinan. Kuten monesti, myös näissä pitemmissä kuin lyhyemmissä kirjoituksissakin, ongelmana on kuitenkin lopetus. Monesta tarinasta jää hieman valjuhko tunnelma, kun sitä ei viedä loppuun samalla terävyydellä kuin aloitetaankin. Vishnu at the Cat Circus on kuitenkin täydellä ja ymmärrettävällä syyllä Hugo-ehdokkaana.