Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne

Ken Scholesin Lamentation teki kohtalaisen vaikutuksen (arvostelu), ja koskapa kirjailijaa on kehuttu erityisesti novelleistaan, päätin katsoa millaisia ne ovat kokoelmassa Long Walks, Last Flights and the Other Strange Journeys. Kirja sisältää 17 novellia, esittelyä ja jälkisanat.

Preface, by Patrick Swenson
Introduction, by James Van Pelt

• The Man With Great Despair Behind His Eyes
• Action Team-Ups Number Thirty-Seven
• Soon We Shall All Be Saunders
• A Good Hair Day in Anarchy
• Into the Blank Where Life is Hurled
• The Santaman Cycle
• Hibakusha Dreaming in the Shadowy Land of Death
• One Small Step
• Of Metal Men and Scarlet Thread and Dancing with the Sunrise
• So Sang the Girl Who Had No Name
• Edward Bear and the Very Long Walk
• That Old-Time Religion
• East of Eden and Just a Bit South
• Fearsome Jones' Discarded Love Collection
• The Doom of Love in Small Places
• Summer in Paris, Light from the Sky
• Last Flight of the Goddess

Afterword, by Ken Scholes

Novellikokoelmissa, joita viime vuosina on tullut luettua useampia, tuntuu monesti olevan se ongelma, että ne sisältävät joitain todella vahvoja novelleja, joitain ihan hyviä tarinoita ja joitain sellaisia kirjoituksia, jotka eivät mahdollisesti liikuta suuntaan tai toiseen tai eivät avaudu lainkaan. Long Walks, Last Flights and the Other Strange Journeys on tällainen kokoelma. Scholes osoittaa olevansa kylläkin erinomainen lyhyen proosan kirjoittaja. Novellit ovat poikkeuksetta ehyitä ja niiden tarinankaari on kaunis, ei töksähtelyä. Scholes on myös selkeästi amerikkalainen kirjailija ja amerikkalaisuus näkyy hänen teksteissään. Ajoittain niissä oli pienten budjettien independent elokuvien tunnelmaa, läpileikkausta keskilännen kaupunkien elämästä höystettynä science fiction mausteella.

The Man With Great Despair Behind His Eyes sisältää todellisuudesta poimittuja hahmoja toisenlaiseen maailmaan/historian kulkuun sijoitettuna. Tarina pohjautuu amerikkalaisen tutkimusmatkailijan Meriwether Lewisin oletettuun itsemurhaan. Action Team-Ups Number Thirty-Seven on humoristinen kuvaus eläkeläisaktiviteeteista, mutta eläkeläiset ovatkin jotain muuta kuin Matti Meikäläisiä. Soon We Shall All Be Saunders on pelottava skenaario samanlaiseksi muuttumisesta, vaikka muuttuneille prosessissa ei olekaan mitään pelkäämisen aihetta. A Good Hair Day in Anarchy on puolestaan avaruuswestern-tyyppinen tarina New Texas -nimiseltä planeetalta hieman Wild Bill Hickok ja palkkiometsästäjä -hengessä. Novellin voi lukea täältä.

Into the Blank Where Life is Hurled, joka on luettavissa täällä, The Santaman Cycle ja Hibakusha Dreaming in the Shadowy Land of Death kuuluvat siihen ryhmään, joissa ei ollut mitään mieleenpainuvaa tai joista en löytänyt kosketuspintaa. One Small Step oli puolestaan mielenkiintoinen tarina simpanssin kehityksestä. Tarinasta näkee kirjailijan saarnaajataustan ja uskonnon tarkoituksenmukaisen vaikutuksen, kuten myöhemmin myös That Old-Time Religion -novellissa.

Of Metal Men and Scarlet Thread and Dancing with the Sunrise tuntuu tässä kokoelmassa vajaalta tarinalta nyt, kun Lamentation on tullut luettua kokonaisuudessaan. Novellissa Rudolfo löytää metallisen miehen Windwirin kaupungin raunioista ja antaa tälle tehtäväksi kirjaston uudelleenrakentamisen. Päässä pyörivä idea ja novellin saama kannustava vastaanotto sai Scholesin laajentamaan tarinaa kirjasarjaksi saakka. Valitettavasti tämä pätkä esittelee tarinan ainokaisen naishahmon lähinnä kiertopalkintona.

So Sang the Girl Who Had No Name alkaa lainauksella John Miltonin Kadotetusta paratiisista:
The Mind is its own place, and in itself
Can make a Heaven of Hell, a Hell of Heaven
joka kuvaa erinomaisesti myös novellin sisältöä amerikkalaisessa helvetissä. Tarina on luettavissa täällä.

Edward Bear and the Very Long Walk -novellin voi kuunnella täällä  tai lukea täältä. Minulle tämä karhutarina vieraalla planeetalla ei oikein avautunut. Kirjailija on saanut siihen inspiraatiota A. A. Milnen Nalle Puhista, joka on minulle nimeltä tuttu. En vain ole koskaan saanut luettua yhtään mitään Nalle Puh -tarinaa, joten ehkäpä sen vuoksi Scholesin novellikaan ei avautunut. That Old-Time Religion on oudolla tavalla sekoitus kauhua ja huumoria. Pienen amerikkalaisen kaupungin papilla on uusi jumala, joka antaa hänelle mitä hänen sydämensä halajaa. Pian yhdellä jos toisella asukkaalla on samanlaiset jumalat, eikä siitä hyvä seuraa. Tarinassa on voimakas amerikkalainen tunnelma ja lukiessa melkein kuulee leveän aksentin hahmojen puheenvuoroista.

East of Eden and Just a Bit South on hyvin omaperäinen tarina siitä kuinka punaniska Cain saa vaimonsa. Asuntovaunuparkissa vieraileva jumala kun alkuunsa suunnittelee, että Cainin ja Abelin äitsykkä pyöräyttäisi vielä tyttölapsia pojilleen puolisoiksi ja ajatus ei oikein houkuttele veljeksiä. Fearsome Jones' Discarded Love Collection kertoo perheensä hylänneestä entisestä vangista, joka keräilee rakkauteen liittyneitä poisheitettyjä tavaroita, ja saakin kokoelmaansa hieman poikkeuksellisen vauvan.

The Doom of Love in Small Places kertoo kahden henkilön välisen suhteen kehittymisestä valheiden pohjalta postapokalyptisessa maailmassa, kun taas Summer in Paris, Light from the Sky on vaihtoehtohistoriatarina Adolf Hitleristä. Novelli pistää ehdolle mitä Aatusta olisikaan tullut, jos maailmanhistoria olisi kulkenut hieman eri polkuja... olisiko Hitler ollut ehkä ihmisoikeuksien puolustaja? Mielestäni Summer in Paris, Light from the Sky on kokoelman paras tarina, joka luo tutuille maailmanhistorian hahmoille uusia kutkuttavia rooleja. Novellin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Last Flight of the Goddess on kirjan pisin novelli ja se kertoo Andro Giantslayerista, entisestä sankarista, joka jättää jäähyväisiä vaimolleen Luendyl the Fierce and Fairille. Kokoelman ehkäpä perinteisin fantasiatarina lohikäärmeineen, tunteikas, mutta ei kovinkaan omaperäinen. Silti yksi kokoelman parhaista tarinoista. Tarinan voi ladata luettavaksi pdf-muodossa täältä.

Suurin negatiivinen seikka tarinoissa oli naishahmojen yksiulotteisuus. Olivat välillä niin omenaisen tuoksuisia ja kovasti rintoihin tuijoteltavia. Ehkäpä se on sitä elämänmakuisuutta, mutta ajoittain puuduttavaa luettavaa, ainakin näin suomalaisnaisen näkökulmasta. Ehkäpä tämä annos Scholesin novelleja riittää minulle, jatkan The Psalms of Isaak -sarjan parissa.