Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
 

Holiday on M. Rickertin toinen julkaistu novellikokoelma. Novellit on kirjoitettu vuosien 2003-2010 välillä, tosin vain yksi niistä, Was She Wicked? Was She Good, on viime vuodelta.

• Holiday
• Memoir of a Deer Woman (New Year's Day)
• Journey into the Kingdom (Valentine's Day)
• The Machine (May Day)
• Evidence of Love in a Case of Abandonment: One Daughter's Personal Account (Mother's Day)
• Don't Ask (Father's Day)
• Traitor (4th of July)
• Was She Wicked? Was She Good? (Summer - anniversary)
• You Have Never Been Here (Halloween)
• War is Beautiful (Veteran's Day)
• The Christmas Witch (Thanksgiving/Christmas)

Edellinen M. Rickertiltä lukemani kokoelma Map of Dreams (arvostelu) tuntui ajoittain raskaalta, sillä 17 novellia vaati enemmän keskittymistä, kuin mitä saman sivumäärän omaava yksittäinen romaani olisi vaatinut. Holiday-kokoelmassa novelleja on 11, mutta sen lukeminen oli huomattavasti helpompaa. Ei sen vuoksi, että tarinat olisivat olleet mitenkään kevyempiä ja kirjan nimen antaman mielleyhtymän mukaisesti leppoisia lomailujuttuja, vaan Rickert on onnistunut saamaan jokaiseen novelliinsa sujuvan tarinakaaren, eikä hän tällä kertaa jättänyt niin paljoa lukijan pähkäiltäväksi kuin aiemmin; tarpeeksi kuitenkin.

Jokainen Holidayn novelli liittyy pyhäpäivään tai juhlaan. Mutta kuten sanoin, kovin lomatunnelmaisia tarinat eivät ole. Heti ensimmäinen novelli ilmentää millainen matka on edessä, kun pikkuhiljaa avautuu varsin viattomalta tuntuvasta, kummitustytön näkevästä miehen tarinasta mitä karmaisevin lopputulos. The Machine -novelli on kreikkalaisen mytologian Philomelan ja Procnen tarinan uudelleensovitus. Alkuperäinen tarinakin sisältää lapsen raiskauksen ja kielen leikkuun, mutta Rickert pistää lukijan lapsen päähän tämän kaiken tapahtuessa ja heittää iloisen viattoman hetken ahdistavaan tavalla, joka saa väkisinkin kyyneleet silmiin, oli ne sitten myötätunnon tai vihan kyyneliä.

Tässä kokoelmassa Rickert käyttää paljon lapsia kertojina ja näkökulmat ovat sen mukaisia. Aikuisten ajatusmaailma ei aina aukea, eikä aikuiset aina ymmärrä. Lapset ovat aikuisten maailman ja ajattelutavan uhreja, ajoittain jopa kieroutumien ja hyväksikäytön kohteita. Kun päätöstarinassa pieni tyttö sekoilee puolitotuuksien kanssa, käsittämättä itse miten hänen sanansa voidaan tulkita, aikuiset tietenkin tulkitsevat sen pahimmalla mahdollisella tavalla, ja erottavat lapsen isästään. Was She Wicked? Was She Good? ei ole ihan perinteinen keijukaistarina, siitä kuten kaikista muistakin novelleista löytyy selkäpiitä karmivia osuuksia, kaiken viattomuuden ja kauneudenkin keskellä.

Kun Map of Dreamsissä minua välillä vaivasi tarinoiden loput, tässä kokoelmassa kaikki meni nappiin. Rickert on jälleen saanut aikaiseksi koskettavan koosteen tuotannostaan, enkä usko, että tämä kirja voi jättää yhtään lukijaansa kylmäksi. Kansikuvan lisäksi Tom Cantyn kirjaan tekemä unenomaisen kaunis kuvitus tukee kirjailijan käyttämää tyyliä, mutta on yhtälailla tarkoituksellisesti ristiriidassa tekstien sisällön kanssa. Kannattaa katsoa alla oleva Cantyn tekemä promovideo kirjan kuvituksesta. Videon tunnelma kertoo paljon myös kirjan tunnelmasta.