Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
Konekansan satuja ja tarinoita jatkaa Stanislaw Lemin Kyberiasin jalanjäljillä tarjoillen joukon satiirisia tarinanpätkiä. Kokoelmassa on kaikki alunperin vuonna 1964 ilmestyneen Bajki robotówin tarinat sekä neljä novellia alkuperäisestä Cyberiadasta. Näistä neljästä kolme on aiemmin ilmestynyt Kyberiasissa, mutta on tähän suomennettu uudestaan.
- Kolme elektritaria
- Uraanikorvalaput
- Kuinka Erg Itseinduktiivinen kukisti limaskan
- Kuningas Biskalarin aarteet
- Kaksi kammotusta
- Valkoinen kuolema
- Kuinka Mikrox ja Gigant panivat maailmankaikkeuden laajenemaan
- Tarina tietokoneesta, joka taisteli lohikäärmettä vastaan
- Kuningas Hydropsin neuvonantajat
- Automatiaksen ystävä
- Kuningas Globares ja viisaat
- Satu kuningas Murdaksesta
- Kokoelmasta MEKAMERONE eli: Tarinoita Lemmentuskista & Pakahduksista & Sydämen hupsutuksista: Prinssi Ferrensin ja Prinsessa Kristallan tarina
- Kuinka maailma pelastui
- Trurlin kone
- Kelpo löylytys
Lem hyödyntää perinteisten kansansatujen tunnetta ja tyyliä myös tämän kokoelman tarinoissa. Tekstit ovat täynnänsä nokkelia oivalluksia, ihmisten arkielämän toimintojen muunnoksia konekansalle sopivaksi, ja useimmat oivalluksista saa suupielet nykimään. Tällä kertaa myös ihmiset ovat enemmän esillä, me limaskat, tahmoidit, rähmäsilmäöklöidit, jotka uhkaamme konekansaa. Samalla kun konekansa ja ihmiskunta pistetään vastakkain, tehdään huomioita konekansan keskinäisistä suhteista ja luonteenvioista, jotka tuntuvat kumman tutuilta (olemmehan me luoneet heidät).
Kyberiasiin verrattuna Konekansan sadut ja tarinat tuntuvat olevan askeleen enemmän opettavaisempia kuin humoristisia. Ehkäpä Trurlin ja Klapausiuksen pääasiallinen puuttuminen vaikuttaa asiaan. Kuinka maailma pelastui -tarinan uudelleenkäännös on ymmärrettävissä, se kun poikkeaa ensimmäisestä suomennoksesta merkittävästi (ks. Kyberiaksen arvostelu), ja samalla kai siinä sitten kaksi viimeistäkin on mennyt uusiksi. Suosikeikseni nousivat Valkoinen kuolema ja Automatiaksen ystävä. Valkoinen kuolema muistuttaa perinteistä sf-tarinaa uhkaavuudessaan ja Automatiaksen ystävän ystävä on hykertävän ärsyttävä. Kirja sisältää siellä täällä tarinoihin liittyvää onnistunutta kuvitusta.
Konekansan sadut ja tarinat eivät ehkä ihan Kyberiasin tasolle nouse kokoelmana, mutta on silti suositeltavaa luettavaa perinteisten satujen ja satiiristen science fiction tarinoiden yhdistelmänä.
