Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne

 

Olen yrittänyt tänä vuonna tutustua pikkuhiljaa genren merkittäviin teoksiin, jotka ovat minulta vielä lukematta. Sillä perustein lukulistalle ponnahti Iain M. Banksin alunperin vuonna 1987 englanniksi julkaistu Muista Flebasta (Consider Phlebas), jonka löysin kirjaston hyllystä erinomaisesti palvelleen näköisenä. Muista Flabasta on Kulttuuri-sarjan avauskirja, joka on saanut nimensä T.S Eliottin runosta:

Phlebas the Phoenician, a fortnight dead,
Forgot the cry of gulls, and the deep sea swell
And the profit and loss.
                                         A current under sea
Picked his bones in whispers. As he rose and fell
He passed the stages of his age and youth
Entering the whirlpool.
                                       Gentile or Jew
O you who turn the wheel and look to windward,
Consider Phlebas, who was once handsome and tall as you.
-T.S. Eliot: The Waste Land (Autio maa)

Muista Flebastan tarina sijoittuu Kulttuurin ja idiriläisten sodan ajalle. Kulttuuri on laajalle levittäytynyt humanoidien sivilisaatio, joka luottaa teknologiaan ja koneisiin. Sen yhteiskuntajärjestyksen huipulla ovat tekoälyt, Mielet, joiden tietokapasiteetti ylittää ihmiskapasiteetin ja jotka käytännössä johtavat Kulttuuria. Kulttuurin bio-elämänmuodot elävät pitkään ja olivat mukavuudenhaluisia. Heidän keskuudessaan on erilaisia statuksia ja he ovat jakautuneet erilaisiin alayhteisöihin. Kulttuurin järjestelmää kuvataan sosialistisena. Mielet omaavat kliinisen halun puhdistaa linnunrata, saada se toimimaan tehokkaasti, ilman tuhlausta, epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä. Kulttuuri ei yleensä sodi, paitsi puolustustarkoituksessa. Idiriläiset puolestaan ovat ääriuskonnollisia alieneita. Estääkseen heidän aatteensa leviämisen Kulttuuri on sotinut idiriläisia vastaan vuosikausia, tuloksettomasti. Bora Horza Gobuchol on idiriläisten puolella taisteleva muuttuja, lähes sukupuuttoon kuolleen humanoidilajin edustaja, joka lähtee etsimään yhtä taistelussa kuolleelle planeetalle kadonnutta Mieltä. Horzan etsintämatkaan sisältyy useita vaarallisia vaiheita, kuten tulitaistelu kristallitemppelissä, lihava kannibaali ja mieleen vaikuttava vauriopeli, ennen kuin hän vihdoin pääsee kielletylle planeetalle, jossa hänen oman lajinsa edustajia yhä asustaa.

Muista Flebastaan mahtuu tarinan aineksia vaikka muille jakaa, ja todennäköisesti vaikutteita on otettukin. Myös Banks tuntuu saaneen vaikutteita sieltä täältä, ei pelkästään kirjan nimeen. Kirjassa on muodonmuuttajia, avaruusolioita, avaruusaluksia ja teknologiaa, robotteja, omalaatuisia kulttuureja ja uskontoja, pelottavan vaaralliselta kuulostava peli, uskomattomia planeettoja ja maisemia. Tarina ei pääse pitkästyttämään hetkeksikään, sen verran nopeasti tapahtumat siirtyvät hetkestä toiseen, paikasta toiseen. Alkupuolella kirjaa kohtaukset tuntuvat hieman loppuosaa enemmän episodimaisilta ja irrallisilta. Esimerkiksi kannibaalin kohtaaminen ei tunnu liittyvän kirjan muihin tapahtumiin lainkaan, mutta kuvaa kyllä kuinka monenmuotoista elämää Banksin luomasta maailmasta löytyy. Yhdessä tarinan kohdassa saattoi kuvitella olevansa Titanic-laivan kyydissä, vaikka valtamerialuksella ei mitään tekemistä kirjan kanssa olekaan. Maailmankuvaus ei ole ainoa erinomaisesti hoidettu puoli Muista Flebastassa, vaan myös avaruusalukset ja niiden toiminnallisuus onnistuu kiehtomaan, olematta liian kliinisesti tekninen.

Vaikka tarina etenee Horzan seurassa ja näkökulmassa hyvää vauhtia, se sisältää silti myös seesteisempiä pohdinnallisia kohtia. Kulttuurin itsekriittiset ja jopa itseinhoiset välitutkiskelut luovat kuvaa sivilisaatiosta, jonka mukaan sarjakin on nimetty. Vaikka väliluvut selvästikin ovat taustaa, ne tuntuvat kirjan muihin tapahtumiin nähden merkittäviltä. En voi olla ajattelematta, että Muista Flebasta -kirjaa voi arvioida lopullisesti vasta kun on lukenut myös myöhemmät osat. Muista Flebasta on kuitenkin itsenäinen kirja ja sen tapahtumat saavat tyydyttävän päätepisteen. Kirjan lopussa on laajempi katsaus Kulttuurin ja Idirinin sotaan.

Muista Flebasta ei ehkä ole täydellinen kirja, mutta se on joka tapauksessa mielikuvituksen loistavaa kirjoa, vauhdikkaita tapahtumia ja avaruusoopperan raikuvia sointuja. Kirja on sopivan raadollinen ja uskottava, ainoastaan tunnepitoisemmat herkät kohtaukset eivät tunnu toimivan riittävällä tasolla. Pidän erityisesti siitä, että Banks ei säästele hahmojaan. Aion ehdottomasti lukea Banksin muitakin teoksia, varsinkin kun sain vihjailuja siitä, että Kulttuuri-kirjat tästä vielä paranevat.