Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
Noin kuusi vuotta tätä kirjaa tuli odotettua. Sen lukemiseen meni viisi päivää, mutta luulenpa että kirja tulee luettua vielä useaan kertaan ennen kuin se saa jatkoa. George R.R. Martinin A Dance with Dragons on A Song of Ice and Fire eli Tulen ja jään laulu -sarjan viides ja näillä näkymin kolmanneksi viimeisin osa. Tässä arvostelussa ei ole varsinaisia juonipaljastuksia tarinasta, mutta kuvaa yleistunnelmasta.
Taistelu Rautavaltaistuimesta jatkuu yhä. Stannis Baratheon on asemissa pohjoisessa, pikkuinen Tommen Baratheon istuu rautavaltaistuimella, mutta hänen kuningataräitinsä Cersei on pidätettynä ja odottaa tuomiotaan, Daenerys Targaryen yrittää ansaita kannuksiaan Orjakauppiaidenlahdella ja Rautasaaret kuin Dornekin kähmäilevät omia suunnitelmiaan, puhumattakaan mitä juonia punotaan kulissien takana. Kaikkea ei ole vielä nähty, niin uudet kuin vanhatkin jumalat ovat mysteerisiä. Luonto tuo oman mahtinsa kamppailuun, sairaudet, meri ja tuloillaan oleva talvi uhkaavat muuttaa tapahtumien kulkua siinä missä miekka ja tikarikin. Liittoutumia syntyy ja purkautuu ja vain yksi asia on varmaa: kenenkään henki ei ole turvassa.
A Dance with Dragons on rakenteeltaan hyvin pitkälle samankaltainen kuin edeltäjänsä A Feast for Crows eli Korppien kestit. Kirjat jakavat osan aikajanastaan ja osa Dancesta on kirjoitettu yhtä aikaa Feastin kanssa. On siis luonnollista, että tyyli on pysynyt samankaltaisena, vaikka kirjailija on lukuja muokannutkin viimeisen kuuden vuoden aikana. Martin on ollut aina hyvin tarkkanäköinen kuvaaja ja ajan myötä hänen maailman- ja hahmojenkuvauksensa tuntuu vain kehittyneen. Paikoitellen voisi sanoa Martinin menevän jo pikkutarkkuuden puolelle sirotellessaan yksityiskohtia tekstiinsä, mutta sarjan fanina tuskin voin asiasta valittaa. Olin enemmän kuin onnellinen mm. muutamista todella kiinnostavista Targaryeniin ja Starkiin liittyvistä tiedonmuruista. Martin tykkää näköjään romuttaa aiempien näkökulmien jakamaa tietoa uusien näkökulmien välityksellä. A Dance with Dragonsissa upotaan Essoksen mantereella sen asukkaiden olosuhteisiin ja elinympäristöön yhtä vahvalla otteella kuin mitä Korppien kesteissä tehtiin Westerosin puolella esimerkiksi Briennen luvuissa. Dance onkin samalla tavoin osittain On the Road -kirja kuin Feastkin. Yllättävää kyllä, Dance on sarjan kirjoista se, jonka aikana ensimmäisen kerran oikeasti koin lukevani enemmän fantasiakirjaa kuin keskiaikaishistoriallista romaania. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi lohikäärmeet esiteltiin jo ykköskirjassa.
Tulen ja jään laulu -sarjan henkilökaarti on valtava jo tähän mennessä ja se kasvaa yhä. Martin tuo mukaan uusia enemmän ja vähemmän merkittäviä sivuhahmoja ja kaksi uutukaista hahmoa näkökulmanakin. Kaikista en ole varma annetaanko meidän edes tietää ketä he ovat. Hieman lukiessa harmitti, etten ollut kerrannut Miekkamyrskyä ennen Dancen lukemista, sillä varsinkin Essoksen hahmojen nimissä minulla on muutenkin vaikeuksia muistaa niitä. Eniten näkökulma-aikaa saavat kuitenkin Jon, Daenerys ja Tyrion. Kaikista luvuista Tyrion tuotti minulle suurimman pettymyksen, vaikka hänen osuuksiin liittyykin hyvin mielenkiintoisia käänteitä. Tyrionin luvuissa esiintyy hieman normaalia enemmän toistoa, jonka olisi voinut mielestäni editoida pois, mutta ehkä Martin ei antanut koskea niihin. Tyrionhan on hänen lempihahmonsa. Ehkä aika ja useammat lukukerrat auttaa näkemään hänen osuutensa uudella tavalla.
A Dance with Dragons sisältää useita juonenkäänteitä, jotka saavat ällistymään - ainakin silloin jos ei ole lukenut ennakkoon joitain fanien teorioita tulevista tapahtumista. Ehkäpä siitä huolimattakin. Ainakaan minä en osannut odottaa kaikkea mitä vastaan tuli. Martin kylvää hyvin paljon yksittäisiä vaikuttavia tekijöitä. Valtaistuinpelistä muodostuu todella mutkainen ja arvaamaton. Auki olevia lankoja on niin paljon, että kirjan päätyttyä tekee mieli repiä hiuksia. Martin jättää lähes jokaisen näkökulmahahmon jonkinlaiseen cliffhanger-tilanteeseen, ja osoittaa jälleen, että hänen tarinassaan kuka tahansa voi kokea melkein mitä tahansa. Pidän sinänsä cliffhangereistä, mutta niiden ratkeamiseen tässä tapauksessa saattaa mennä viisikin vuotta...
Kirja on edeltäjiään synkempi yleistunnelmaltaan. Lukiessa tuli hetkiä, jolloin saattoi todella ahdistua. Minulle erityisesti Branin ja Aryan luvut olivat todella rankkoja ja samalla turhauttavia, sillä heidän osuuttaan oli aivan liian vähän. Sarjan seuraava osa on nimeltään The Winds of Winter ja siitä saatiin jo esimakua. Talvi on todella tulossa. Kirjan suurin ongelma on, että vaikka se on täynnä tapahtumia, strategioita ja herkullisia yksityiskohtia, se ei etene laajassa mittakaavassa niin paljoa ollakseen yhtä dynaaminen kuin ensimmäiset kolme kirjaa. Martinin täydellisyyden tavoittelu on muuttanut hänen kirjoitustahtiaan ja myös tyyliään. Ne jotka odottavat suuria tapahtumaharppauksia, pettyvät eittämättä kirjaan. Sen sijaan saamme paljon pieniä askelia kohti tulevaa, ja ne askeleet ovat hyisiä! A Dance with Dragons saa minut pelkäämään mitä kaikkea onkaan tulossa vastaan The Winds of Winterissa. Ehdottomasti yksi vuoden suurista lukukokemuksista.
