A Dance with Dragons ei ole kirjana minulle täysosuma, se on paikoittain hidastempoinen ja turhauttava, mutta samalla se rakentaa kuvaa Tulen ja jään laulun maailmasta ja sen historiasta niin kiehtovalla tavalla, että en voi muuta kuin olla tyytyväinen. Dance ei edennyt niin paljon kuin olisin sen odottanut etenevän (liian suuria tai vääriä odotuksia?). Se asetti tarinan kuitenkin sellaiseen kohtaan, että kahden viimeisen kirjan voisi olettaa olevan yhtä tulta ja jäätä - jos Martin saa päätettyä saagaansa seitsemään osaan. Saattaahan siinä käydä niinkin, että tarina vaatii kahdeksannen osan. Alla mietteitä joistain kirjan kohdista, jotka näin äkkiseltään tuntuivat mielenkiintoisimmilta.

SPOILEREITA EDESSÄ! KANNATTAA LUKEA ENSIN KIRJA ENNEN KUIN LUET TEKSTIÄ ETEENPÄIN. Ihan oikeasti.

 

 

SPOILEREITA! LUE OMALLA VASTUULLA! Myös kommenteissa!

 

 

JA VIELÄ YKSI VAROITUS! VARMUUDEN VUOKSI :) Tekstissä mukana myös sarkasmia!

Kirja on tulvillaan käänteitä ja yksityiskohtia, jotka muuttavat tarinan suuntaa, vaikka oikeasti Dancen aikana ei mitään suurta harppausta eteenpäin tunnu otettavankaan. Branin luvut olivat minulle kohtalaisen rankkoja (ja siten myös parhaita). Branin siirtymiset Hodorin mieleen eivät ole kovinkaan miellyttävää luettavaa. Hodor-parka. Vaikka puoliksi osasinkin odottaa kolmesilmäisen variksen liittyvän jotenkin Bloodraveniin, olin silti yllättynyt että Brynden Joki on yhä kuvioissa mukana. Jollain tapaa tuo paljastus oli sykähdyttävä (!) Dunk & Egg -tarinoiden jälkeen, mutta samalla ahdistava, sillä jäin miettimään onko Branin tulevaisuus samanlainen. Lisäksi kävi mielessä mahtaako sellainen joka ei ole lukenut Dunk & Eggia oivaltaa kenestä on kyse. Ja onko Reedin sisarusten osuus nyt ohi? Emme nähneet vielä Howland Reedia.

Tyrionin luvut olivat jonkin tasoinen pettymys, vaikka niissä esitetään meneillään olevan valtaistuinpelin isoimmat käänteet. Fanien teoria siitä, että Rhaegar Targaryenien poikavauva Aegon olisi elossa osoittautui - ainakin näennäisesti - todeksi. Tuo paljastus tuli kömpelösti Tyrionin luvussa. Minulle se oli antikliimaksi; huonosti toteutettu Martiniksi, varsinkin kun kirjaan oli jäänyt editointivaiheessa virhe, joka paljasti nuoren Griffinin prinssiksi ennen aikojaan. Damn. Martin vihjaisi jossain vaiheessa, että edessä olisi uusi "lohikäärmeiden tanssi", Targaryenien sisällissota, joten Aegonin paluu sopii kuvioihin. Tosin en ole vielä ihan varma, että kyseessä olisi aito Targaryen. Jotain häikkää tässä juonen käänteessä on, mistä en saa oikein kiinni. Varysin ja Illyrion kuviot ovat ihmeellisiä! Lisäksi Targaryenien ja heidän äpäriensä verijälkeläisiä tuntuu olevan mahdollisuus pulpahtaa itäisellä mantereella muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.

Tyrionin vaiheet ovat kyllä värikkäitä, mutta eipä mies vain vielä tässä kirjassa päässyt Daenerysin luo, kuten ei Victarionkaan. Kultakomppania, Connington ja Aegon eivät sitten lopulta edes yrittäneetkään. Eikä Daenerys päässyt lähellekään Westerosia. Lentämään hän kuitenkin pääsi. Jippii. Daenerys otti hieman takapakkia hahmona, ei hänestä ainakaan vielä mitään suurta johtajahahmoa tullut, jos on tulossakaan. Hyvästä ihmisestä ei aina tule hyvää hallitsijaa? Olin suorastaan tuskastunut kun hän sulki Viserionin ja Rhaegalin vankeuteen sen jälkeen kun Drogon popsi lapsen. Danyn kädet eivät tähän mennessäkään ole olleet ihan puhtaat verestä, joten reaktio oli mielestäni hieman liioiteltu, mutta antoipa aikaa ja mahdollisuuden myöhemmille tapahtumille. Ihmettelin suuresti Danyn päätösluvussa kuvattua keskenmenoa, ja olin ymmyrkäisenä siitä miten se oli mahdollista, kunnes luin Westerosista erinomaisen huomion. Ykköskirjassa Mirri Maz Duur ennusti, että Drogo palaa takaisin kun aurinko nousee lännestä ja laskee itään (Dornen tunnusaurinko, Quentyn Martell), kun meret kuivuvat (Dothrakinmeri) ja vuoret lentävät tuulessa kuin lehdet (Hazkarin pyramidi, Valyrian tulivuoret?). Tässä valossa Daenerys ei olekaan niin steriili kuin hän on kuvitellut, mutta aika ei ollut vielä saada lasta (Daariolle). Mitä tämä sitten tarkoittaa Drogon osalta, joka nyt ainakin on kuollut ja poltettu...

Melisandre osoittautui aika bluffiksi. Essoksen puolellakin on parempia tulestanäkijöitä. Se ainakin tuli selväksi, että Azor Ahai olisi nyttemmin Jon eikä Daenerys. Jos Jon jää henkiin. Ja päätellen siitä miten mielet loikkii ihmisestä eläimeen, niin ainakin jossain muodossa Jon jää eloon. Pahin cliffhanger minkä Martin kehtasi jättää kirjaan. Ja Jonin vanhempiin liittyvää pakkaa vain sekoitettiin. Olen yhä enemmän taipumassa käsitykseen, että hullu kuningas on Jonin isä. Toisaalta jokin muu ratkaisukaan ei olisi yllättävyydessään mikään yllätys, kaikki on mahdollista. Niin kuin myös Tyrionin kohdalla. Kun Selmy kertoi Danylle, että tämän kuningasisukki oli tykästynyt aikoinaan Joanna Lannisteriin, olin varma että kyseessä on Martinilta harhautus, mutta enpä ole enää kun muutamia päiviä olen päässyt asiaa miettimään. Barristanin olisi pitänyt antaa kertoa lisää. Nedin veli Brandon sai hieman lisää väriä, ja pidin mielenkiintoisena seikkaa, ettei hän olisikaan halunnut mennä naimisiin Catelynin kanssa. Tosin kertoja ei ehkä ole kaikkein luotettavin. Hieman kuitenkin tuli kuva, että Brandon oli todellakin erilainen kuin Ned, sellainen raikulipoikatyyppi. Harmi, että Benjen jäi tässä kirjassa vielä ulkopuolelle. Martin on kyllä luvannut kertoa miksi ja millaisessa tilanteessa Benjen astui mustiin. Martin on luvannut kertoa paljon muutakin...

Branin lisäksi Aryan luvut ahdistivat. En ole oikein varma, että pidän siitä mihin hän on menossa. Cersein luvut olivat erinomaisia, Theonin luvut karmivia ja nyt vihdoin tiedämme minne Osha ja Rickon ovat menneet. Mutta eipä tarvinnut vielä mennä sinne asti kun pääsimme todistamaan kannibalismia. Tuotakaan kohtaa en itse oivaltanut, vaikka olin spoilaantunut Pat's Fantasy Hotlistin sivulla piirakkajutusta (saakeli), vaan Westerosin sivulta sen luin. Brienne kävi piipahtamassa (olipahan outo kohtaus, sanoisinko) ja jätti Jaimen cliffhangeriin. Ei tiedä hyvää Jaimelle. Jos olisin ennustaja, veikkaisin Jaimelle tervemenoa seuraavassa kirjassa. Tosin sitä vastaan puhuu vielä Cersein saama ennustus pikkuveljestä, joten anskattoo. Lannisterien rivit joka tapauksessa harvenevat. Kiitos siitä tässä kirjassa Varysin. Quentyn oli kohtalaisen mitäänsanomaton, mutta ainakin näimme hieman lisää kovin taka-alalla olevia lohikäärmeitä ja jos se Mirrin ennustuskin vaati Quentynin niin sitten heppu oli ihan paikallaan. Victarion pelottaa ihan oikeasti. Hän ja hänen lohikäärmetorvensa. Ja ne R'hllorin papit. Enkä ole ihan levollinen, kun Robert Strongin nimikään mainitaan.

Sitten vielä ne sairaudet. Niistäpä karmein ja seuraavassakin kirjassa varmasti esille tuleva on greyscale. Jon Connington toi sen Westerosiin mukanaan ja Shireen Baratheonilla on se piilevänä. Nytpä sitten saa veikata ketkä kaikki siihen kuolevat. Connington ainakin, mutta ehkäpä myös Aegon. Minulle heräsi myös mielikuva "kiveksi" muuttuneesta Shireenistä. Aegonista en tiedä varmaksi onko hänessä oikeasti lohikäärmeen verta, mutta Shireenissä ainakin on Baratheonin suvun kautta. Ja Martin tunnetusti pistää lapsihahmot kärsimään.

A Dance with Dragons vaatii ehdottomasti uusia lukukertoja avautuakseen lisää. Tässä ei ollut vielä kaikkia kohtia, jotka pohdituttaa. Riittääpä ainakin puuhastelua seuraaviksi vuosiksi The Winds of Winteriä odotellessa.