Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne

 

Tau nolla kiinnitti huomioni toukokuussa, kun luin Risingilla Jussin arvostelun kirjasta. Lisäsin kirjan lukulistalleni. Kun Booksy kesäkuussa koosti 101 spefin helmeä -listan, johon Sivukirjaston Liina, Kirjamielellä-blogin marjis ja minäkin saimme sanamme sanottavaksi, kovaa scifiä edustava Tau nolla päätyi sillekin. Niinpä nostin sitä pykälää ylemmäs lukulistallani ja lopullinen tönäys lukemiseen tuli kun kirja suorastaan pomppasi kirjaston hyllyltä käsiini. Tau nolla on julkaistu alunperin vuonna 1970 ja suomennettu 1981.

25 naista ja 25 miestä matkaa avaruusalus Leonora Christinellä avaruuteen löytääkseen toisen asuttavan planeetan ja perustaakseen ihmiskunnan ensimmäisen tähtienvälisen siirtokunnan. Kaikki ei kuitenkaan suju ilman ongelmia; avaruuden vaarat eivät ole aina ennakoitavissa ja ihminen on erehtyväinen. Fysiikan lait puuttuvat peliin, kun aluksen jarrutusjärjestelmä vaurioituu ja se joutuu matkustajineen poistumaan linnunradalta, jotta olisi edes pieni toive selviytyä. Kun avaruusaluksessa kuluvat vuodet, sen ulkopuolella vierivät aionit. Matkustajien psyyke ja fysiikka joutuu sellaiseen koetukseen mitä he eivät ole aiemmin kokeneet.

Tau nolla on suhteellisuusteorian (erittäin) lyhyt oppimäärä, vaikkakaan en ihan silti menisi perustamaan fysiikan tietämystäni kirjan varaan. Poul Andersonin fyysikon koulutus ja skandinaaviset sukujuuret molemmat näkyvät teoksessa. Fysiikan selitykset yltyvät välillä lähes harmittavan oppikirjatyyliseksi, mutta silti samalla ne luovat pohjan sille kuinka pelottavalta ja epätoivoiselta tilanne avaruusaluksella täytyy tuntua. Tilanteesta olisi saanut aikaan hyytävän uskottavaa tekstiä, jos Anderson olisi onnistunut vähääkään henkilöhahmojen kuvauksessa. Tau nollan henkilöt ovat pahvisen teennäisiä. Heidän väliset keskustelunsa epäluontevia ja ajoittain minulla tuli mieleen kohtauksia epäonnistuneista amerikkalaisista saippuaoopperista. Henkilöhahmot onnistuvat pilaamaan minulta lukukokemuksen, vaikka pidän varsinaisesta kirjan perusajatuksesta ja juonikuviosta. Kirjassa on nähtävissä aikaleima, minkä pistän osittain Andersonin koulutuksen piikkiin. Toisaalta ihmissuhteet ovat yleismaailmallisen hyväksyttyjä 60-70-lukulaisia trumancapotemaiseen tyyliin, mitä ei kai pitäisi laskea negatiiviseksi seikaksi kirjassa.

Kirjassa erityisesti ilahdutti, että siinä on voimakkaasti esillä pohjoismaisuus; ruotsinkieli, nimet ja jopa suomalaissyntyinen lääkäri. Tau nolla on genren yleistietämyksen kannalta ihan mielenkiintoinen lukukokemus, mutta en pidä sitä tämän päivän näkökulmasta kovinkaan hyvänä kirjana kokonaisuutena. Se on kylläkin hyvä esimerkki kovasta scifistä, joka on kirjoitettu aikakautensa parhaalla tietämyksellä ja ennakkoinnilla. Aina se vain ei riitä.

-------------------------------

Olen liittänyt oman pelkistetyn version alussa mainitusta Spefin 101-listasta blogini sivulaatikkoon. Merkkaan siihen punaisella värillä lukemani kirjat. Päinvastoin kuin useissa muissa spefilistoissa, siinä on yritetty painottaa niin naiskirjailijoita kuin kotimaisuuttakin soveliaassa määrin. En välttämättä aio lukea kaikkia listan kirjoja, mutta monia joka tapauksessa. Osa on ollutkin jo pitempään lukulistallani muutenkin. Booksyn blogissa (linkki alussa) on lista tarkempine perusteluineen.