Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
Harry Harrisonin Tilaa! Tilaa! oli siirretty kirjastossa varaston hyllyyn, josta pyysin sen lainaksi. Kun kirjastohenkilö tuli kirjan kanssa ja ojensi sitä minua kohden, täytyy myöntää, että otin askeleen epäuskoisena taaksepäin. Kirjan kansi on yksi kamalimmista mitä olen nähnyt vähään aikaan. Alkuperäinen Make Room! Make Room! julkaistiin vuonna 1966 ja käännös 1988.
Tarina sijoittuu kirjoittamishetken tulevaisuuteen, vuoteen 1999. New Yorkissa asuu 35 000 ihmistä (tällä hetkellä oikeasti noin puolet tuosta), ja yleensäkin maapallon ihmisistä yli puolet asuu miljoonakaupungeissa. Puhtaasta vedestä on pula, öljyvarat ja muut raaka-aineet on kulutettu loppuun, maanviljelyalasta on puutetta, eikä maaperä ole enää viljavaa. Ruoka muodostuu pääosin merilevästä, sairaudet ovat yleisiä eikä hygieniasta pysty kunnolla huolehtimaan, sillä vesi ei aina riitä peseytymiseen. Kun rikas, arveluttavan taustan omaava mies surmataan, etsivänä toimiva Andy ryhtyy selvittämään tapausta ulkopuolisen painostuksen ja levottomuuksien yhä lisääntyessä. Oman paineen luo myös suhde kuolleen miehen tyttökaveriin.
Tilaa! Tilaa! on jälleen yksi niistä scifiteoksista, joissa aikaleima on selvästi näkyvissä. Koska olemme eläneet jo yli kirjan tulevaisuuden aikajanan, se tuntuu vanhentuneelta. Ehkä kirja olisi uskottavampi, jos Harrison ei olisi käyttänyt tarinassa mitään erityisiä vuosilukuja tai sijoittanut sen selkeästi kauemmas tulevaisuuteen. Kirjailija on ilmeisesti kuitenkin halunnut toimia jonkinlaisena todennettavan profetian kirjoittajana. Eikä hän aiheensa puolesta metsään menekään. Maapallon väestöluku kasvaa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Jo nyt puhtaasta vedestä on monin paikoin puutetta ja sen käyttöä säännöstellään. Alueilla, joilla kärsitään puutetta perustarvikkeistakin, ihmiset ovat riippuvaisia ulkopuolisista ratkaisuista. Pitkäkestoinen puute tai olosuhteiden hidas huononeminen luo aloitekyvyttömyyttä ja apatiaa. Tyydytään tilanteeseen, joka tuntuu aina olleen, eikä uskota muutokseen, saati pyritä siihen. Samaa Harrison kuvaa kirjassaan, tuoden mukaan kuitenkin pienen kapinan siemenen.
Tilaa! Tilaa! on kohtalaisen ankea kirja. Lian, kuumuuden, hajut ja ahtauden pystyy aistimaan. Tarina on sujuva ja pitää mukanaan. (Murha)juoni ei ole kirjan varsinainen pointti, vaan dystopiakuvaus ja sen vaikutus ihmisiin ja suhteisiin. Kuten Poul Andersonin Tau nollassakin, olen huomaavinani tässäkin hahmojen asenteissa tiettyä 60-lukulaisuutta ja niitä uusia tuulia mitä silloin populaarikulttuurissa esiintyi. Henkilöhahmoissa on Tau nollaa enemmän ulottuvuutta, vaikka loistaviksi en niitä voisi kutsua. Eniten minua häiritsi kirjassa syntyvyyden säännöstelyyn liittyvät kohdat ja varsinkin kierukan maininta maailman pelastajana, aivan kuin kyseessä olisi ollut pelkkä tekninen toimenpide kirjan menneisyydessä. Tulevaisuudesta kirjoittaminen on vaikea taiteen laji.
Menneeseen tulevaisuuteen liittyvistä ongelmista huolimatta Tilaa! Tilaa! on ihan mukiin menevää luettavaa. Eikä sen lukemiseen näin loma-aikana mennyt kuin vuorokausi. Katsoinpa samalla kirjan pohjalta tehdyn elokuvan Soylent Green, jossa tapahtuma-ajankohdaksi oli laitettu vuosi 2022 eli siis selkeästi nykynäkökulmastakin katsottuna tulevaisuus. Mutta elokuva oli kyllä niin 70-lukulainen kuin olla voi, suoraan sanottuna surkea, muutamaa Edward G. Robinsonin onnistunutta kohtausta lukuunottamatta. Varsinkin kun tarinaa oli vielä muutettu reippaasti ja mukaan oli saatu ympättyä kannibalismia.
Vielä pieni huomio käännöksestä. Aikaleima näkyy myös kielenkäytössä, jossa tummaihoista henkilöä kutsutaan neekeriksi. 80-luvun lopullakaan kääntäjä ei ole lähtenyt muuttamaan sanaa toiseksi. Kirjassa oli runsaasti kirjoitusvirheitä, mikä alkoi pidemmän päälle ärsyttää.
