Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
 

Tämä ei ole varsinaisesti Pat Cadiganin Mielenpeli-kirjan arvostelu, sillä sen olen kirjoittanut jo aiemmin tänä vuonna luettuani alkuperäiskielisen version The Mindplayers. Arvostelu löytyy täältä.

Muutamia huomiota suomenkielisestä versiosta kuitenkin tuli mieleen. Suomennos on kokonaisuutena ok, se tuo mielestäni esille Cadiganin tekstin rytmin ja tietynlaisen rentouden. Kirja vilisee termejä, joita ei sanakirjoista suoraan löydy, ja ne - ainakin minun mielikuvani mukaan - ovat enemmän tai vähemmän haaste kääntäjälle. Dreamfeedereistä on tullut suomeksi unensyöttäjiä, belljarrereista purkintajia, thrillseekereistä kiihkontajia ja pathosfindereista lauhduntajia. Kaikki näistä ei ole kovinkaan kuvaavia käännöksia ja esim. lauhduntaja ei sanana kerro alkuperäisen termin tavoin tehtävätyyppiä. Joka tapauksessa suomennos istuu tekstin keskelle, eipä siinä mitään. 

Eniten minua käännöksessä oudoksuttaa Allien lempinimi. Deadpan Alliesta on tullut Salamieli Allie. Anteeksi vaan, mutta ei hyvä! Dirty Work -novellin suomennoksessa esiintynyt Pokka-Alliekin kuulostaa paremmalta. Tekstissä on tosin kohtia, jossa deadpan esiintyy yksikseen, ja pokka ei niissä sovi tekstiin, mutta silloin olisi voinut käyttää esim. synonyymia pokerinaama tai muuta vastaavanlaista. Salamielessä on vähän erilainen kaiku.

Näistä käännöksen yksityiskohdista huolimatta Mielenpeli on erinomainen kirja suomeksikin luettuna (englanniksi parempi). Ja Finnconissa jo kerrottiin, että samaisella viikolla ilmestyneestä kirjasta on otettu jo kolmaskin painos. Aika moni on siis Allien löytänyt, mikä ilolla todettakoon.

---------------------------------

Deadpan Allie -novelleista vielä mainittakoon, että Nearly Departed on novelliversio Mielenpeli-kirjan Kitta Wren tapauksesta.