Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
 

Sain luettua Ken Scholesin Lamentationin jo toukokuussa, mutta arvostelun kirjoittamiseen on mennyt hieman aikaa. Tässäpä se kuitenkin nyt. Lamentation on viiden kirjan The Psalms of Isaak -sarjan ensimmäinen osa. Kakkososa Canticle on jo ilmestynyt ja kolmas osa Antiphon ilmestyy ensi kuussa.

Windwirin kaupunki androfrancine-kiltoineen ja kirjoitetun tiedon keskittymineen on tuhoutunut mahtavan aseen voimalla. Syyllistä epäillään, mutta motiivi ei ole selvillä. Tarinaa kerrotaan usean henkilön näkökulmasta. Mustalaiskuningas Rudolfo on vaeltavien Ninefold Forestin asukkaiden lordi, Petronus puolestaan kalastaja, joka on lavastanut kuolemansa, mutta ei voi paeta menneisyyttä. Jin Li Tam on vaikutusvaltaisen isän tieskuinkamones tytär, jolla on tehtävä ja Neb on nuori oppipoika, joka menettää isänsä Windwirin tuhossa. Sethbert on Entrolusian kaupunkivaltioiden valvoja ja Resolute paavi Sethbertin vaikutuksesta. Tarinassa esiintyy myös mechoservitoreja, höyryvoimalla käyviä mekaanisia robotteja, joista erityisesti tutustutaan Isaakiin. Isaak on älykäs, sivistynyt ja tunteitakin omaava hahmo, joka kuitenkin tottelee häneen syötettyjä käskyjä. Tarinassa mainitaan toinenkin Isaak, joten en ole varma kumman mukaan sarja on  nimetty. Ehkä se selviää tulevissa osissa.

Scholes on luonut monikerroksellisen tarinan ja hienon tapahtumaympäristön, joka avautuu lukijalle pikkuhiljaa. Tarinassa annetaan viitteitä menneisyydestä, jolloin teknologiassa oli edetty pidemmälle ja mechoservitorit ja mekaaniset viestilinnut ovat sen aikakauden tuotoksia. Teknologialla ja taikuudella on ollut kuitenkin omat negatiiviset puolensa ja maa-alueita on asuttamattomina sen vuoksi. Yhteiskunta on ottanut askeleita taaksepäin teknologian suhteen, ja uskonnollinen hallinto pitää hallussaan tietoja menneisyydestä ja ohjaa nykyisyyttä. Taustaa paljastetaan ensimmäisessä kirjassa kuitenkin kohtalaisen vähän, kuin kiusaten lukijan mielikuvitusta. Kirjan maailmanluonti on onnistunutta. Steampunk on taitavasti kiedottu tarinaan mukaan saumattomasti ja korostamatta. Taikuus, jolla voi tehdä kauhistuttavia tekoja, on antanut vasta merkkejä itsestään.

Scholesin hahmojen luonti on sekin ensiluokkaista, sillä juuri kun olettaa tuntevansa hahmojen piirteet, heistä löytyykin puolia, jotka pistävät miettimään onko hahmo sittenkin jotain muuta kuin on annettu ymmärtää. Kenenkään motiiveista ei voi olla täysin varma, salaisuuksia tuntuu riittävän. Lamentation lupaa paljon. Sarjasta on tulossa pitkä, joten ovatko jatko-osat venytettyä tarinaa, vai pitävätkö ne herkeämättömässä otteessaan kuten aloitusosa. Se selvinnee vain lukemalla.