Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
 

Marraskuun vampyyriteeman viimeisenä kirjana ehdin lukea vuonna 2010 julkaistun Jasper Kentin Thirteen Years Laterin, joka on The Danilov Quintet -sarjan toinen osa. Ensimmäisen osan eli Twelven (arvostelu) luin 2,5 vuotta sitten ja vaikka silloin lukemista haittasivat mm. kansainvälinen tieteellinen konferenssi, George R.R. Martinin Suomen vierailu ja Robin Hobbin ja Joe Abercrombien uutuudet, yllättävän hyvin muistin kakkososaa edeltäviä tapahtumia ja tunnelmia. Kent kyllä kertaa niitä Thirteen Years Laterissakin kiitettävästi.

Nimensä mukaisesti kirjan tapahtumat sijoittuvat kolmetoista vuotta Twelven tapahtumien jälkeen vuoteen 1825. Aleksei Danilov ei ole unohtanut kohtaamistaan Oprichnikien kanssa ja kun hän saa viestin, joka palauttaa menneisyyden hirviöt jälleen ajankohtaiseksi, hän on varautunut. Aleksei joutuu vastakkain vanhojen tuttujen kanssa Venäjän historian hetkellä, jolloin tsaarin valta on vaihtumassa ja Dekabristikapina (Decembrist uprising) on puhkeamassa. Tällä kertaa hänen on vihittävä salaisuuteen mukaan myös aikuistunut poikansa Dmitry, jotta hän pystyy hoitamaan tehtäväänsä Venäjälle ja tsaarille. Alekseilla on kuitenkin vielä paljon kertomattomia salaisuuksia takanaan, mutta niin on myös Romanovin hallitsijasuvulla.

Thirteen Years Later on erinomaisesti kirjoitettua vaihtoehtohistoriaa, joka herättää kiinnostuksen todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja miten onnistuneesti kirjailija saa omat fiktiiviset tapahtumat sujahtamaan niiden sekaan. Tältä kannalta kirja onkin kiehtovaa luettavaa, mutta yhä edelleen perinteinen, yllätyksetön vampyyrikuva häiritsee minun kokonaislukunautintoani ja voordalakeihin liittyvässä juonikuviossakin on hieman kömpelyyttä. 1800-luvun alun tieteellinen tutkimus ja lääketieteelliset uskomukset saavat tällä kertaa jalansijaa tapahtumissa ja länsimaista tuulahdusta Venäjälle tulee skotlantilaisen lääkärin muodossa. Minulle jäi tunne, että tieteellinen kuvaus ei ollut aivan aikakauden mukaista, mutta en saanut kiinni mikä lopulta kiikasti. Hahmojen kehityksessä ja heidän maailmansa kuvaamisessa Kent onnistuu mielestäni Twelvea paremmin kakkososassa, varsinkin Aleksein ja Dmitryn välinen jäykkä isä-poikasuhde saa hyvin ulottuvuutta. Ihmissuhteisiin Kent jättää paljon auki tulevia kirjoja varten, mitä pidän hyvänä cliffhangerina.

Thirteen Years Later on kerrontatyyliltään samankaltainen kuin Twelve, ehkä hieman kehittyneempää. Tarina etenee tasaisesti, eikä kiirehdi. Voisi sanoa jopa, että tahti on kohtalaisen hidas. Näkökulmia on useita, mikä lisää moniulotteisuutta vampyyrimaailmaankin. Nyt minulla oli ykkösosaa vähemmän häiriötekijöitä lukuhetkellä, joten keskittyminen tarinaan onnistui paremmin ja ajoittain se tempaisi mukaansa. Thirteen Years Later on paitsi vampyyri- ja vaihtoehtohistoriakirja, se on myös kauhutarina. Pelottavia elementtejä löytyy mukavasti. Vaikka en edelleenkään ole suinpäin ihastunut Kentin kirjoihin, niin aion ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista jossain välissä vaihtoehtohistoriaosuuden innoittamana. Kolmas kirja, The Third Section, joka julkaistiin tänä vuonna, odottaa jo ekirjana, ja kirjailijan kotisivujen mukaan uudet työnimet saaneet neljäs ja viides osa, The Peoples Will ja The Last Oprichnik ilmestyvät vuosina 2013 ja 2014.