Blogi on muuttanut. Siirry lukemaan juttu tänne.

Alaotsikko: Miten olen päätynyt tykkäämään ekirjoista: subjektiivinen katsaus

Välillä tuntuu, että julkisuudessa kirjoitetaan ekirjoista pääasiassa hieman negatiiviseen tai valittavaan sävyyn, silloin kun ne yleensä julkisuutta saavat. Silti yhä useammat ihmiset niin tuttavapiirissäni kuin blogimaailmassakin hankkivat sähköisten kirjojen lukulaitteita ja toteavat ne jopa hyviksi hankinnoiksi. Kritiikki on toki paikallaan (hinnoittelu, DRM-suojaus, saatavuus yms.), mutta ajoittain kirjoitukset saavat sävyjä, jotka muistuttavat alla olevasta Lauri Järvilehdon Uhkaava keksintö on kiellettävä -kirjoituksesta:

"1900-luvun alussa kuuluisa amerikkalainen säveltäjä John Philip Sousa aloitti kiivaan kampanjan uutta musiikintekijöitä uhkaavaa teollisuudenalaa vastaan. Sousan mukaan uusi keksintö johtaisi musiikintuotannon rappioon.

Jos ihmelaite päästettäisiin markkinoille, ei muusikoille riittäisi enää töitä. Kaiken lisäksi teknologian seurauksena kukaan ei enää pitäisi mielekkäänä uuden musiikin säveltämistä. Musiikki kuihtuisi pois taiteenalana.

Sousan lobbaus johti jopa niin pitkälle, että USA:n kongressissa ajettiin lakimuutosta, jonka seurauksena laitteiden myynti tehtäisiin laittomaksi.

Kyseessä oli gramofoni."

Muistelenpa joidenkin protestoineen kun siirryttiin vinyylilevyistä cd-levyihin, että musiikin aitous katoaa ja ne asiaan kuuluvat rahinat ovat nyt mennyttä. Pitää ostaa vielä uusi laitekin, kun levysoitin ei pyöritä cd:tä. Vastustusta löytyy aina, mutta tuskin se kirja mihinkään katoaa – oikeasti. Kirjailijan teksti on kirjan tärkein anti joka tapauksessa, oli se sitten painetussa tai sähköisessä muodossa.

Ostin ensimmäisen lukulaitteeni Readerin vuoden 2010 toukokuussa, koska olin juuri saanut Hugo-ehdokaskirjat sähköisessä muodossa luettavaksi. Kirjoitin käyttökokemuksistani blogissani kuvien kera. Vaikka tuosta on kulunut vasta (!) vajaat kaksi vuotta, paljon on vettä virrannut Jätkänkynttilän ali sen jälkeen. Alussa minulla oli pdf-muotoisia tekstejä joiden muuntamiseksi epubeiksi käytin Calibre-ohjelmaa. Calibre, josta siitäkin kirjoitin oman E-kirjojen hallinnointi -blogikirjoituksen, on yhä käytössäni ja ylläpidän sillä ekirjastoani. Olen Readerin jälkeen hankkinut käyttööni myös Kindlen, johon siihenkin olen varsin tyytyväinen. Nykyään ostan vain epub tai mobi-formaattisia kirjoja.

Olen kirjojen suurkuluttaja. Ostan nykyään lähes kaikki lukemani kirjat ja enemmänkin, mikä tarkoittaa että kotiini ilmestyy vuosittain 100-200 uutta kirjaa. Tuo määrä vie paljon tilaa (kirjahyllytirkistelyä täällä n. 100 kirjaa sitten). Nyt joku tietenkin ihmettelee miksi ostan kirjat, enkä lainaa niitä kirjastosta, mihin vastaan, että katsoin kahdeksisen vuotta sitten helpommaksi, nopeammaksi ja jopa edullisemmaksi hankkia kirjat omiksi kuin jatkuvasti kaukolainailla niitä (aina ei kotimaastakaan löytynyt, eikä jostain syystä kirjasto halunnut tilata ulkomailta, mitäs siinä sitten teet?)

Vaikka olen jo neljäkymmentä vuotta hypistellyt, silitellyt ihastuksesta uusien kirjojen kansia, tuoksuttanut tuoreen painomusteen tuoksua ja ollut aina ilahtunut kun olen kirjan lahjapaketista löytänyt, olen siirtynyt pikkuhiljaa mielummin ekirjojen käyttäjäksi. Minä pidän ekirjoista. En ymmärrä miksei niistä voisi saada yhtä hekumallisia tuntemuksia kuin paperikirjoistakin. Tilasin viimeisimmän ekirjani eli Robin Hobbin City of Dragonsin ennakkoon Kindle Storesta. Odotin ilmestymispäivän aamulla jännityksellä milloin kirja ilmestyisi koneelleni ja kun se sitten pelmahti lukuohjelmaan, avasin sen ja ihastelin kaunista selkeää taittoa ja käytettyjä fontteja. Siirsin kirjan lukulaitteelleni ja olin onnellinen. The City of Dragons ja kymmenet muut kirjat lähtivät mukaani työmatkalle.

Ekirjoja pidetään yleensä halpojen pokkarien kilpailijoina. Koskapa minulla on paljon kiinni kurottavaa genrekirjallisuuden menneisyydestä, niin ostan myös paljon ”vanhoja” kirjoja, joista on usein tarjolla jo/vain halvat pokkariversiot. Niiden hinnoille jälkeenpäin tuotetut ekirjat eivät tunnu pärjäävän, mutta siitä huolimatta valitsen mielummin ekirjan tilasyistä. Lisäksi hyvin tehdyt ekirjat ovat laadultaan kovakantisten tasoa. Jopa kuvitetut teokset toistuvat erinomaisina ja kartat sekä tekstit saadaan interaktiivisiksi. Usein ostan kuitenkin uutuuksia ja siksipä minulle ekirja on nimenomaan kovakantisten kirjojen todellinen vaihtoehto. Maailmalla ekirjat ilmestyvät useimmiten samana päivänä kuin kovakantisetkin, eikä jopa lähes vuotta myöhemmin kuten pokkarit. Näin esimerkiksi aiemmin mainitsemani City of Dragons, jonka hinnaksi tuli 8,7 euroa, mikä on varsin kohtuullinen uutukaisesta, eikä tarvinnut maksaa postikuluja, eikä myöskään odotella viikkoja toimitusta postitse. Halvempiakin hintoja löytyy, sillä aina ei tarvitse sentään Kindlen tuotteita ostaa, vaan muitakin myyjiä on yllin kyllin.

Ostan yhä lähes poikkeuksetta suomenkieliset kirjat paperiversioina. Meillä ei Suomessa vielä oikein toimi ekirjojen tuotanto. Yleis- ja tietokirjallisuutta löytyy, mutta genrekirjallisuudessa tarjonta on aika rajattua. Esimerkiksi Hannu Rajaniemen Kvanttivaras ei ollut heti ilmestyttyään myytävänä ekirjana, mutta ostin sen myöhemmin kannatuksen vuoksi. Toivottavasti Rajaniemen seuraavan kirjan käännös on saatavilla ekirjana yhtä aikaa kuin paperisenakin. Tiedän kumman valitsisin.

Mukavaa sunnuntaita kaikille. Minä käperryn flunssaisena sohvalle kindlen kera ja jatkan lukemista ja kuuman teen nautiskelua.

PS: Gummerus ystävällisesti ilmoitti, että Rajaniemen Fraktaaliruhtinas ilmestyy syksyllä yhtä aikaa niin perinteisenä kuin ekirjanakin.