Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
Robin Hobbin The Rain Wild -kronikkojen kolmas kirja City of Dragons ilmestyi viime kuussa. Ensimmäisen osan The Dragon Keeperin arvostelu löytyy täältä ja sen jälkimmäisen puoliskon (toisen osan) Dragon Havenin arvostelu täältä. City of Dragonsin jälkimmäinen puolisko tai siis kronikkojen neljäs osa eli The Blood of Dragons ilmestyy ensi vuonna.
Lohikäärmeet ja heidän hoitajansa ovat saapuneet muinaisen ikiaikaisten kaupungin Kelsingran joen rantamille. Lohikäärmeiden lentoharjoitukset eivät ota tuulta siipien alle ja Thymara ja kumppanit pohtivat suhteitaan ja muutoksia elämässään. Alise, joka jätti aviomiehensä Hestin, on jäänyt dokumentoimaan kaupunkia, kun taas hänen uusi kumppaninsa kapteeni Leftrin on palannut takaisin Trehaugiin täydentämään varastoja ja vaatimaan maksua suoritetusta tehtävästä asuttaa lohikäärmeet uuteen paikkaan. Monet juonivat kuitenkin niin lohikäärmeiden kuin nuorten ikiaikaistenkin päänmenoksi. Chalcedin poliittinen tilanne on epävakaa ja kuolemaisillaan oleva herttua tarvitsee kipeästi lohikäärmeen parantavaa voimaa, minkä tilanteen uhriksi Tintaglian lähettiläs Selden on joutunut, Hestin on pelastettava maineensa ja perintönsä ja sadekorpelaisten joukostakin löytyy henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneet lohikäärmeryhmäläisten löydöksistä. Kun jamaillialainen keksintö uhkaa vieläpä elolaivojen valtiutta Sadekorven syvyyksissä, ollaan uuden ajan edessä.
Hobbin kahdessa edellisessä Sadekorpi-kirjassa tutuksi käyneet hahmot palaavat jälleen kuvioihin. Edellisten osien tapahtumat ovat pysyneet hyvin mielessä ja lukemista oli vaivatonta jatkaa kahden vuoden tauon jälkeen. Hobbilla on kuvioissa monta kutkuttavaa juonilinjaa, ja vaikka niiden kulku on kutakuinkin nähtävissä, niiden selviämistä odottaa siitä huolimatta. City of Dragons on jälleen puolikas kirja. Tarina ei lopu aivan yhtä seinään kuin The Dragon Keeperin kohdalla, mutta tällä kertaa se ei pääse kunnolla vauhtiin. Hobb kuvaa nuorten lohikäärmeiden hoitajien välisiä suhteita toisiinsa ja lohikäärmeisiinsä kiitettävällä intensiteetillä, mutta se ei pelkästään riitä minulle. Välähdykset Kelsingran piilevästä elämästä olisi saanut saada voimakkaammin huomiota ja loppupuolella enemmän valottuva Chalcedin tilanne tuli vastaan hieman töksähtäen. Molemmat tulevat varmasti esille kirjan toisessa puolikkaassa ensi vuonna, minkä takia olenkin hieman myrtynyt Hobbin kustantajalle siitä, että kirja kärsii siitä, että se on jälleen kerran jaettu kahtia. Kumpikaan osista ei ole edes tolkuttoman pitkä. Koko kirja olisi alle 700-sivuinen, mikä ei ole fantasiassa pituus eikä mikään, kun ottaa huomioon pari viime vuonna julkaistua 1000-sivuista teostakin.
Maltan ja Reynin osuus saa vihdoin kipinää. Ihmettelinkin heidän pelkkää taustarooliaan aiemmissa osissa, mutta silloin ei ollut tiedossa kuinka pitkään kronikat jatkuu. Kirjan ihmishahmot ovat elävästi kuvattuja ja välittömiä. Silti hieman kaipaan heihin yhä sitä särmää, mitä Hobbin alkuaikojen kirjojen hahmoissa muistikuvani mukaan esiintyi. Lisäksi pelkään, että kaikki oletukseni siitä mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu käyvät toteen, eikä Hobb enää pääse yllättämään minua millään (varsinkin kun olen tullut spoilatuksikin yhdestä asiasta). Odotan kuitenkin seuraavaa kirjaa innolla, joka ilmeisesti (?) on näillä näkymin The Rain Wild -kronikkojen päätösosa. Jossain vaiheessa tekisi mieli lukea Hobbin aiemmat trilogiat uusiksi.
