Margaret Atwoodin Oryx ja Craken (arvostelu) jälkeen odotin Herran tarhurien (The Year of the Flood, 2009, suom. 2010) olevan edes löyhästi jatkoa auki jääneelle tarinalle. Ei ollut, vaan on periaatteessa samanaikainen tarina tapahtumista uudesta näkökulmasta. Oryx ja Crake on dystopisen maailman vaikuttajaportaan tasolta, eliittipiiristä, pieni valaistus hullu tiedemies -maailmaan miehisen kerronnan kautta. Herran tarhurit on vaikutustasolta, rahvaiden joukosta, naiskerronnan kautta. Sisällytän kirjan mukaan science fiction -haasteeseen kategoriaan 12. Hullu tiedemies/geneettiset kokeilut/Ympäristökatastrofit. Minulla on kirjasta uusin pokkaripainos.
Vuonna 25, vedettömän tulvan vuonna, tuhoisa pandemia surmaa valtaosan väestöstä. Kaksi naista, Toby ja Ren, ovat tahoillaan kuitenkin sattuman kaupalla selviytyneet tartunnalta ja yrittävät nyt selviytyä tuhotussa, villissä maailmassa ja löytää joku toinen kohtalontoveri, joka ei ole uhka. Tarina palaa välillä ajassa taakse päin lähtien vuodesta 5 ja kertoo naisten yhdistävästä tekijästä, ekologisuskonnollisesta lahkosta nimeltä Herran tarhurit ja siihen liittyneistä ihmisistä ja heidän aatteestaan. Tobyn ja Renin kertojaosioiden välillä todistetaan Herran tarhurien aatetta Aatami Ensimmäisen saarnoilla ja yhteisvirsillä.
Jatka lukemista uudessa blogissa...
