Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne

 

Lavie Tidharin Osama on tämän syksyn uutuuskirja. Nähtyäni useita raportteja ja dokumentteja 9/11-tapahtumista, olen tullut johtopäätökseen, etten voi koskaan täysin ymmärtää ei-amerikkalaisena miten amerikkalaiset (yleistyksenä) terrorismin kokevat ja haluavat mediassa välittää. Olen enemmän ja vähemmän kyllästynyt kollektiivisten tunteiden kokemisen korostamiseen ja popularisointiin. Siksi epäröin lukea Osamaa. Kirja on kuitenkin monisyisempi, poikkeavampi ja yllättävämpi kuin osasin odottaa. Ei ole kirjaa pelkästään kanteen ja nimeen katsominen. Lavie Tidhar on maailmaa laajemmaltikin kokenut kirjailija ja se näkyy myös Osamassa.

Salaperäinen nainen palkkaa yksityisetsivä Joen Laosissa etsimään fiktiivisiä Osama bin Laden -kirjoja kirjoittavan Mike Longshottin, josta kukaan ei tunnu tietävän kuka hän on ja missä majailee. Kirjailijan Osama-kirjat ovat kuitenkin kohtalaisen suosittua pulp-kirjallisuutta. Etsintämatka vie Joen Ranskaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Afganistaniin, eikä jäljittäminen ole yksioikoista tai edes vaaratonta puuhaa. Longshott tuntuu olevan salailujen verhon takana ja Joe kohtaa paitsi väkivaltaa myös erikoisen fanilauman matkallaan.

Osama on rakenteeltaan harhauttava ja meni kohtalaisen pitkään ennen kuin ymmärsin tarinan kahtiajakoisen oveluuden. Kertomus on vaihtoehtohistoriaa, käänteistä maailmaa, ja itse asiassa enemmän dekkarikirjallisuuden syrjäisten klubien, kauniiden naisten ja ronskien miesten maailmaa kuin mitä tarinan sisältämän kirjallisuuden pitäisi olla. Otteet Osama-kirjoista ovat pikemminkin yksityiskohtaisia raportteja kuin kioskikirjallisuutta, mikä on Tidharilta tyylikäs tapa sekoittaa pakkaa ennen lopullisen oivalluksen tarjoamista. Osama on noir-tyyliä, samaa mitä Tidhar käyttää An Occupation of Angelsissa (arvostelu) tai osittain myös The Bookman-sarjassa (arvostelu). Aiheesta johtuen tyyli puree minuun paremmin noissa aiemmissa kirjoissa. Pidän kirjailijan tavasta tuoda tarinoihinsa paikkoja, jotka ovat valtaväylien sivussa, vaikka hän ei Laosiin uppoakaan yhtä syvällisesti kuin esim. Paolo Bacigalupi Thaimaaseen tai Ian McDonald Turkkiin. Tässä suhteessa Tidharin Vanuatu-vaikutteinen Cloud Permutations (arvostelu) on vaikuttavampi. Osaman tarina on kuitenkin kansainvälinen, eikä sen ole tarkoituskaan pysytellä yhdessä paikassa.

Henkilöhahmot eivät ole Tidharin suurimpia vahvuuksia, mutta he istuvat loistavasti siihen ympäristöön ja tapahtumiin, jotka kirjailija luo. Pelasin kirjan lukuaikana nostalgisia Broken Sword -pelejä, ja yllättävää kyllä, pelien dekkarityyli osui hyvin kohdilleen Osaman kanssa. Tunnit pelien kanssa sekoittuvat Osaman maailmaan hämärtäen todellisuuden surrealistisesti.  Kaiken hämärän puuhastelun jälkeen tarina pomppaa loppupuolella hetkeksi koomiseen fanitapahtumaan, jossa Osamaverse oheistuotteineen irrottaa hervotonta hekottelua.

Osama sekoittaa todellisuuden rajoja ja tekee sen erinomaisella tavalla. Vaikka teemallisesti kirja ei osunutkaan täysin lukuhermooni, täytyy jälleen antaa Tidharille pisteitä omalaatuisuudesta ja rohkeudesta. Ensi vuonna kirjailijalta on ilmestymässä kolmas The Bookman-kirja. Sitä odotellen.

 

Aakkoshaasteen T-kirjain.