Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
Ken Liun The Man Who Ended History: A Documentary on yksi tämän vuoden Hugo-ehdokakkaista pienoisromaani-kategoriassa. Kirjailija on ehdokkaana myös novelli-kategoriassa (arvostelut). Nimestäkin voi päätellä, että tarina on kirjoitettu dokumentin muotoon. Se sisältää käsikirjoitusosioita, haastatteluja ja lausuntoja ja aiheena on toisen maailmansodan aikana tehdyt biologiset ja lääketieteelliset kokeet japanilaisessa tutkimusyksikössä, Unit 731:ssa. Googlatessa selviää vaivattomasti, että kyseessä on todellinen paikka ja Liun tarina pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Pienoisromaani on julkaistu Panverse Three -kokoelmassa (kansikuva yllä).
Tarinan päähenkilö, historioitsija ja hänen fyysikko-vaimonsa ovat kehittäneet mahdollisuuden päästä todistamaan historian tapahtumia vierailevana katselijana (kvanttifysiikkaa, ei varsinaista fyysistä aikamatkailua). Ongelmana on, että kussakin menneisyyden tapahtumassa voidaan vierailla vain kerran ja sen jälkeen se on historiasta poispyyhitty. Kukaan ei pysty siihen hetkeen enää palaamaan uudestaan. Yksikkö 731:een lähdetään todistamaan tapahtumia, koska Japani salasi ja jätti tunnustamatta sotarikoksiaan, ja myönnettyään ne vihdoin yli 50 vuoden jälkeen, ei historioitsijan mukaan pyytänyt niitä anteeksi uhrien omaisilta. Yksikään yksikön vangeista ei selvinnyt elossa.
Ken Liun tarina on synkkää ja surullista luettavaa. Välillä heräsi kysymys mihin me tarvitsemme fiktiota, kun ihmiskunnan menneisyyden ja tulevaisuudenkin todellisuus peittoaa tavallisen pulliaisen mielikuvituksen mennen tullen. Mutta vastaus löytyy tietenkin heti. Liun tarina saa pohtimaan historiankirjoitusten todenperäisyyttä ja niiden todistusarvoa. Ja entä jos todellakin olisi vain yksi mahdollisuus todistaa jonkun tapahtuman kulku? Kenet sinne lähetettäisiin todistajaksi? Jonkun uhrin omainen, jolla olisi viimeinen mahdollisuus jättää hyvästit läheiselleen tai saada varmistus kadonneen kohtalosta vai puolueeton asiantuntija, ja mikä tekisi asiantuntijasta tarpeeksi puolueettoman esim. sotarikostapauksessa? Kuinka laajalti historia pitäisi tarkistaa uudelleen (ja samalla tuhota lopullisesti) ja olisiko pian kaikki maat tuomittavina jos mistäkin syystä?
The Man Who Ended History: A Documentary on aiheensa puolesta loistava tarina, mutta toteutus on ajoittain hidas ja olisin ehkä tyytynyt vielä lyhyempään ja ytimekkäämpään kirjoitukseen. Silti pienistä heikkouksista huolimatta eläydyin tarinaan voimakkaasti, sillä sen on tarkoituskin herättää tunteita. En tiedä onko The Man Who Ended History: A Documentary rakenteellisesti ja kirjoitustyylillisesti paras tähän mennessä lukemistani pienoisromaaniehdokkaista, mutta aiheensa vuoksi se ainakin on rankin. Täytyy myös mainita, että Ken Liun tämän vuoden Hugo-ehdokkaissa on havaittavissa positiivisesti erilainen ajattelumaailma ja lähtökohta kuin valtaosassa länsimaisissa tarinoissa, vaikka kirjailija on amerikkalainen. Ehkä hän on saanut pidettyä kiinni kiinalaisista juuristaan toimimalla myös kääntäjä. The Man Who Ended History: A Documentary löytyy luettavaksi pdf-tiedostona täältä.
