Blogi on muuttanut
Siirry lukemaan arvostelu tänne
Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetta (Planet of Exile) ilmestyi alkuperäiskielisenä 45 vuotta sitten. Se on kirjailijan Hainilaissarjan toinen kirja, Rocannonin maailman (arvostelu) jälkeen.
Gamma Dragonis -aurinkoa kiertävällä Werelin (Alterra) planeetalla vuoden pituus on 60 maan vuotta. Vuodenajat kestävät sukupolven ajan ja parhaillaan planeetta on menossa kohti pitkää kylmää talvea, jolloin elämisen haasteet kasvavat. Tevaranilaiset, joita kutsutaan korkeamman älyllisen elämänmuodon edustajiksi, eivät ole evoluutiossaan edenneet vielä pyörän keksimisvaiheeseen, kun taas Kaukana syntyneiksi kutsutut ovat pikkuhiljaa unohtamassa teknisen tiedon ja taidon, joka heillä on ollut tullessaan pakolaisina Maasta tälle vieraalle planeetalle 600 Maan vuotta sitten. He ovat kuitenkin säilyttäneet telepaattisen kyvyn ajatuspuhua, jonka he oppivat aikoinaan Rokananin maailmassa. Nämä kaksi samaa hainilaista alkuperää olevaa kansaa ovat vihollisia keskenään, mutta kun kylmän talven lisäksi pohjoisen gaalit uhkaavat molempien olemassaoloa, on kansojen joko yhdistettävä voimansa tai kuoltava.
Le Guin jatkaa samaa Maanpakolaisten planeetassa antropologista ja sosiaalipoliittista lähestymistapaa, mitä teki Rocannonin maailmassakin. Maanpakolaisissa hän ei kuitenkaan kuvaa juuri lainkaan teknologiaa ja ansibelikin mainitaan vain ohimennen, eikä nimeltä lainkaan. Sen sijaan fantasiaelementtejä mm. lumipirujen muodossa löytyy. Le Guinin luoma maailma on monipuolinen ja kiehtova, ja siitä nähdään pieni ripaus jälleen eri näkökulmasta. Vaikka kaikki hainilaisen sarjan kirjat sijoittuvat yhteiseen maailmaan ja linkittyvät toisiinsa (löyhästi) ajasta riippumatta, ovat ne mitä suurimmassa määrin luettavissa erillisinä teoksina. Silti, Maanpakolaisten planeetta tuntui saavan lisämerkitystä, kun Rocannonin maailma on taustalla luettuna. Tevarien Rolery ja Kaukana syntyneiden Agat olivat hahmoina kehittymisestään huolimatta ehkäpä liian perinteisiä ja yksiulotteisia jaksaakseen innostaa minua lukijana, ja tuntuukin, että Le Guin keskittyi ihmisiin enemmän kokonaisuutena kuin yksilöinä. Toisaalta Le Guinin ihmiskuvaukseen on suuressa määrin vaikuttanut varmasti myös kirjan kirjoittamisen ajankohta.
En tiedä onko Le Guinin tarkoituksena ollut tuoda reaalimaailman vastakkainasettelua Maanpakolaisiin, mutta väistämättä Kaukana syntyneiden ja tevarilaisten ihonvärin kuvauksesta, puhumattakaan pohjoisen gaalien kuvauksesta, tuli mieleen rodulliset ristiriidat nykymaapallollammekin. Kirjassa on joka tapauksessa kyse eri lajeista ja on mielenkiintoista huomata kuinka kirjailija ujuttaa mukaan evoluutiota tarinaan. Maanpakolaisten planeetan alkuosa on mielenkiintoisempi kuin loppu, mutta kirja on kokonaisuutena hyvin nopealukuinen, sillä siinä on sivuja vain 166. Kansikuvasta sen verran, että värit on komeat, mutta mitä ihmeen tekemistä noilla lippalakki-ihmisillä on kirjan sisällön kanssa?
Toivottavasti Avain kääntää vielä myös City of Illusionsin ja novellikokoelma Four Ways to Forgivenessin, jotta hainilaissarja saadaan kokonaan suomeksi.
Kirja Adlibriksestä.
